Tänään huomasin sietämätöntä kipua oikeassa lavankohottajassa. Myös selkää on jo pitkään kivistellyt, vaa'an lukema on tasaisesti laskenut ja hiukset lähtevät tuppoina päästä. Tiedän tasan miksi.
Vauva on kärsinyt pienen ikänsä koliikista ja oppinut siihen että häntä Heijataan, työnnetään rattaissa, sylitellään ym ym. Ja nyt kun hän painaa 6kiloa, voi pojat se verottaa hytkyttäjää. Ja kun vauva nukkuu 45min sykleissä- tulee yössä LIIAN MONTA hytkystä.
Käymässäni mammakerhossa kaikki jäsenet kauhistelivat sitä ettei meillä vieläkään nukuta. Toki, ei heillä ollut koliikkitaustaakaan. Silti asia jäi ottamaan päähän; että me ollaan universumin ainoa perhe jossa vauva ei nuku. Koliikkivauvojen vanhemmille pitäisi muuten olla oma vertaistukiryhmä.
Päätin nyt puhaltaa pelin poikki. Unikoulu jota lähdin noudattamaan on hyvin simppeli ja ennenkaikkea heijaus/hytkyttely vapaa. Halusin kirjoittaa tätä itselleni, jotta näen kehityksen (TULEEKO SITÄ??) ja ehkä pysyn motivoituneena jopa yön pimeinä tunteina...
Ilta 1)
Iltarutiinit tehty ja aika mennä nukkumaan. Tavoilleen uskollisesti pieni ei halua nukkumaan vaan huutaa ja protestoi joka solullaan. Nostan vauvaa sängystä olkapäälle ja huuto vain jatkuu-jatkuu-jatkuu. Olen jo valmis heittämään koko metodin jorpakkoon kunnes yhtäkkiä itkuhuuto vain loppuu. SE NUKAHTI?!
käytetty aika: 30min.
Tavoilleen uskollisesti vauva heräsi 30min myöhemmin ja aloitan rumban uudestaan.
nostelua ehkä 10min, mutta hyöri ja kitisi sängyssä toisen 10min uhkaillen itkuhuudolla, jouduin hyssyttelemään enemmän tällä kertaa.
Positiiviset: Ei heijaamista. Yllättävän nopea nukahtaminen. Istuskelin tuolilla pinniksen vieressä, sen sijaan että hikoilin työntämässä rattaita.
Negatiivista: Unen kesto edelleen P**kaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti